Mukava viikonloppu takana ja viimeinen rutistus espanjankurssia edessä. Pääsen sinne vielä kolmena päivänä, ja torstaina lähden käymään pikareissulla Suomessa, jipii!
Viimeksi kävimme läpi refleksiiviverbejä ja kellonaikoja. Tahti kurssilla on ollut aika kova, kuten intensiivikurssilla kuuluukin. Sanastoa on tullut valtavasti, samoin kielioppia. Kielen ymmärtäminen on ottanut ison harppauksen eteen päin, mutta puhumaan en pysty vielä. Pikkuhiljaa...
Yritä siinä sitten estää ajatuksia harhailemasta, kun näkymä luokkahuoneesta on tällainen... Ja minä istun vielä niin, että "joudun" katsomaan koko ajan ikkunaan päin!
2 kommenttia:
aika kadehdittava näköala :D vähän toista kuin meidän pikku-piscinat täällä madridissa..
kyllä se puhuminen siitä varmasti pian lähtee (varsinkin jos on ranskaa pohjalla). motivaatio sinulla on selvästi myös kohdillaan, kun kirjoitit, että _pääset_ tunneille ;)
itselläni oli espanjaan muuttaessa takanani jonkinlaiset alkeisopinnot, mutta vaikeaa se puhuminen oli aluksi ja turhautti kovasti, mutta toisaalta pienet onnistumisen kokemukset motivoivat myös aina valtavasti ja äkkiä se siitä myös koheni, joten ei muuta kuin tsemppiä ja mukavaa reissua suomeen!!
No hei, mä oon kahden lapsen "entodellakaanpullantuoksuinen-äiti", joten kotoa pois pääseminen edes hetkeksi on aina juhlaa! Senpä vuoksi minä sinne Suomeenkin lähden, yksin rilluttelemaan :)
Lähetä kommentti