Jätimme auton parkkipaikalle ravintolan eteen ja niin vain perheen pieninkin jaksoi kävellä solasta harjanteen taakse. Ja siellä olikin melkein kuin erämaata, upeaa. Kolme vuoristojärveä, joiden rannalla syödä eväitä, kivenlohkareita, joiden päälle kiipeillä, maisemia, joita kuvata... Vain murmelit jäivät näkemättä.
Mustikat olivat makeimmillaan ja niitä tulikin syötyä koko vuoden edestä.
Vesi oli jäätävää, mutta silti sinne piti mennä kahlailemaan.
Kyllä, saalistakin tuli.
Luonnon ihmeitä kaupunkilaistenaville.
4 kommenttia:
Mykistynyt olen. Mitkä maisemat!
Mä olin positiivisesti yllättynyt Pyreneistä. Jotenkin luulin, että Alppien jälkeen mikään ei tunnu enää miltään... Pyreneet olivat jotenkin "lempeämmän" oloiset, tykkäsin kovasti.
Olemme nyt surffanneet asuntovälityssivuilla, että josko sieltä löytyisi joku pieni mökki ostettavaksi, mutta kalliita ovat mokomat.
Mökki Pyreneillä, ei hullumpi ajatus...!
Eiko olisikin aika siistia! :)
Lähetä kommentti