Vaihtelua kotiin

Kauhea sisustusvimma päällä, jälleen kerran. Meillä on mielestäni jotenkin tosi beigeä, olisi mukava saada tänne jotain väriä ja särmää. Koko mökkiä ja sen sisustusta ei ole kuitenkaan varaa uusia, joten enpä tiedä...

Kävin jo Ikeasta hakemassa joitain perusjuttuja, kuten tiskiharjoja ja kynttilöitä, ja samalla reissulla kurkkasin Zara Homen tarjontaa Gran Via 2 -ssa. Mutta jotenkin en tiedä, että MITÄ minä tänne kotiin haluaisin. Seuraavaksi taidan mennä Encantsin kirpputorille, eiköhän sieltä jotain tartu matkaan...

(Minulla on taas liikaa aikaa katsella kodin seiniä ja miettiä sisustusjuttuja.... Työnteko tekisi hyvää, vaihteeksi.)

Gran Via 2 taitaa olla hulppein ostoskeskus, jossa olen koskaan käynyt.

Sekalaista tavaraa Ikeasta, kasseissa mm. puolukkahilloa ja rieskaa.

Festa de la Castanyada

Halloween on Kataloniassa tuontitavaraa: täällä juhlitaan perinteisesti Castanyadaa. Lähinnä kyse taitaa olla jonkinlaisesta sadonkorjuujuhlasta, ainakin siihen käsitykseen pääsin tänään koulun kastanjajuhlissa.

Aluksi lapset lauloivat melkoisen railakkaasti Castanyeran, jonka postasinkin tuossa aiemmin. Lapsilla oli naamareita ja päähineitä, osalla maaliakin kasvoillaan. Sen jälkeen tarjoiltiin kastanjoita sekä lasten kastanjoista leipomia tosi makeita pikkuleipiä. Myös hilloa oli tarjolla ja varmaan jotain muutakin, en siinä ryysiksessä päässyt niin tutustumaan.

Lapset toivat tötteröllisen kastanjoita kotiinkin, ja äsken lastenhuoneesta löytyi viisi valkoista toukkaa, jotka olivat majailleet kastanjoissa. Onneksi löytyivät nyt eivätkä yöllä tyynyltä...

Lokakuun viimeinen viikko

Tämä viikko on ollut sellaista hulinaa, ettei aika ole riittänyt yhtään mihinkään. Tai ehkä minä olen vain huono priorisoimaan asioita (kulutan edelleen luvattoman paljon aikaa Farmvilleä pelaten...).

Meillä oli esimerkiksi koulun vanhempainilta. Että minua taas suututti jotkut vanhemmat! Koulu on katalaanin kielinen, opetus on siis pelkästään katalaaniksi. Ainakin virallisesti, kaikki opettajat puhuvat luonnollisesti espanjaakin ja lapset taitavat keskenään käyttää enemmän espanjaa, tai siis castellanoa. No joka tapauksessa eräs pariskunta (amerikkalaisia, so typical...) lähti tuohtuneena pois kesken erään opettajan esityksen, koska tämä erehtyi käyttämään puheessaan katalaanin kielistä sanaa, eikä muistanut mikä se on espanjaksi. "Niin epäpätevä opettaja...". Kyse oli niinkin tärkeästä sanasta kuin käsinukke. Vanhempainilta käytiin siis espanjaksi, koska eräs äiti (amerikkalainen, so typical again...) vaati sitä. Ja mikäs siinä, koulussa on paljon vanhempia, espanjalaisia ja muita, jotka eivät osaa katalaania. Mutta silti minä en jaksa ymmärtää enkä kuunnella sitä kitinää katalaanista: se nyt vaan sattuu olemaan virallinen kieli sekä kaupungissa että koulussa, piste.

Kokeilin tällä viikolla myös ensimmäistä kertaa tuollaista kaupunkipyörää, Bicingiä. Huii, vauhdin hurmaa! Lainasin kaverin korttia, jolla noita pyöriä saa käyttää ja nyt haluan oman. Kuinka mukavaa olikaan päästä nopeasti paikasta aa paikkaan bee.

Olen myös kuljeskellut kaupungilla vähillä vaatteilla. Vielä näin lokakuun viimeisellä viikolla tarkenee sortseilla ja topilla. Sandaalitkin pääsivät ulkoilemaan.

Lisäksi olen järjestellyt synttärijuhlia ja käynyt kerran espanjan tunnilla (ja hiukan yrittänyt opiskella itsekseni) ja, hmm, siinäpä ne suurimmat tekemiset taisivat ollakin. Miten nämä päivät kuluvatkin näin nopeasti?!

Lallattelua katalaaniksi

Minähän en siis osaa vieläkään sanaakaan katalaania. En edes alkeita. Nolottaa vähän, puoli vuotta jo asuttu Kataloniassa. Mutta onneksi lapset voivat opettaa minua. Viikonlopun olemme rallatelleet mm. seuraavia koulussa opittuja lauluja. Kivoja minusta, mutta jäävät päähän soimaan aika rasittavasti. Niinhän lastenlauluilla on tapana.

7 asiaa minusta

Vendaval haastoi minut! Ihanaa, eka haasteeni, kiitos! Näitä lisää :).

Kun tämän palkinnon saa niin täytyy tehdä seuraavat 7 kohtaa:
Kiitä sitä jolta sait tunnustuksen
Kopioi kuva ja liitä blogiisi
Laita linkki keneltä sait tunnustuksen
Kerro seitsemän asiaa itsestäsi, mitä muut eivät vielä tiedä
Anna tunnustus seitsemälle
Linkitä nämä blogissasi
Kerro näille seitsemälle tunnustuksesta

Haastan mukaan vain kaksi, Suvi O:n ja Tuikun.

Kaverit IRL tietävätkin nämä jutut jo, mutta teille muille tiedoksi saatettakoon...

1. Minulla oli viime viikolla synttärit. Viimeiset seitsemän vuotta olen ollut 25 vuotta, joten onhan se jo tämänkin naisen aika vanheta. En ole ollut ikinä niin tyytyväinen elämääni kuin juuri nyt, joten aion nyt hieman vanhentua ja sitten pysyä seuraavat kahdeksan vuotta 32-vuotiaana. 32 on kiva numero.

2. Minut on helppo saada mukaan juttuihin. Eräskin ystävä (tiedät kyllä kuka olet) on saanut minut kaveriksi Afrikkaan opiskelemaan, Venäjälle rakentamaan siltaa, viikon metsävaellukselle ja kaiken huippuna Vermoon palkitsemaan voittajahevosta suoraan telkkarilähetykseen (enkä edes juurikaan pidä hevosista). Mukavia muistoja.

3. Lapset ovat rakkainta ja tärkeintä elämässäni ja kuolisin heidän puolestaan. Silti en ole, enkä halua olla äitimäinen, pullantuoksuinen pehmoäiti. Tarvitsen omaa aikaa ja minulla on suuri tarve olla välillä muutakin kuin äiti. Olla minä.

4. Luen paljon, seuraan uutisia, pärjään tietovisoissa ja hoksaan juttuja nopeasti, mutta vedän usein bimbon roolia. Niin on hauskempaa.

5. En ole missään asiassa lahjakas. Monessa asiassa olen AIKA hyvä, mutta en missään TOSI hyvä. No, on minulla hyvä hajuaisti.

6. Jään helposti koukkuun. Aikoinaan kotitietokoneestamme oli pakko poistaa miinaharava, koska pelasin sitä aamusta iltaan, ja näin siitä uniakin. Farmvillestä vierottautuminen on juuri meneillään.

7. Minä en voi syödä gluteenia ja se harmittaa minua valtavasti, koska rakastan pullaa ja kahvikakkutaikinaa. Suomen reissuilla porsastelenkin ihan sikana pullalautasen ääressä, sieltä kun saa gluteenitonta pullaa kaupasta ja lähipiirissä sattuu olemaan huippuleipuri. Ja sitä paitsi äiti leipoo kakut glut. jauhoista, ehkä saan seuraavalla kerralla kaapia taikinakulhon....

Berliini osa 3: Ostoksia

Nyt kaipaisin hieman askarteluvinkkejä. Ostin Berliinistä kirpputorilta tällaisia kirjaimia, todennäköisesti vanhoista hautakivistä nypittyjä. Haluaisin tehdä näistä vaikkapa taulun eteiseen, mutta en oikein keksi, mihin materiaaliin saisin ne kiinnitettyä. Niissä kun on tuommoiset ruuvit tai mitä nuo nyt ovatkaan takana. Mitä minä näillä tekisin?

Eräästä sisustus/design-kaupasta ostin veikeän viinipullotelineen. Aivan kuin pullo leijuisi ilmassa, jännä. Tämä piti hankkia, koska ilman tällaistahan ihminen ei voi elää...

Mies sai tuliaisiksi pienen Trabantin. Kelpaa sillä toimistossa pörryytellä. Berliinissä oli kaupat täynnä joulukrääsää, ja minäkin lankesin ostamaan lapsille jo joulukalenterit. Suklaasellaiset tietysti. Lapset saivat myös Barbapapa-kirjan (meillä on nyt niitä saksaksi, suomeksi, espanjaksi, katalaaniksi ja ranskaksi) ja puuhakirjan. Muuten ostokset olivat minimissään; lämmintä vaatetta oli pakko hankkia, mutta muuten Berliini tuntui Barcelonaa kalliimmalta paikalta. Ja myös matkustaminen pelkän käsimatkatavaran kanssa aiheuttaa rajoitteita. Ehkä hyvä niin.

Berliini osa 2: Sekalaisia juttuja

Hotellimme oli uusi, avattu viime keväänä, todella hyvällä paikalla, aamiainen oli runsas... Tänne voisin tulla uudestaan.

Näkymä huoneemme ikkunasta.

Tässä me mietimme minne menisimme seuraavaksi. Oli hyytävän kylmä ilma, joten olemme kuvassa hieman kankeita. Suunnittelimme menevämme vaikkapa vaatekauppoja kiertelemään.

Myös kuuma kaakao lämmittää.

Ensimmäisenä iltana kävimme Lonely Planetin suosittelemassa sushi-ravintolassa syömässä itsemme ähkyyn.

Berliinissä sattui olemaan tänä viikonloppuna valofestivaali. Nähtävyyksiä oli valaistu todella kauniisti.

Täällä kuumailmapallolla pääsevät kaikki dorkat taivaan tuuliin. Emme menneet.

Musisointia

DDR:n liikennevaloukkeli Ampelmännschen. Tällä logolla varustettuja tuotteita oli jääpalamuotista eväsrasioihin.

Kiva reissu, kiva kaupunki, mutta kotiinkin oli kiva palata.

Berliini osa 1: Nähtävyyksiä

Viikonloppuvapaa Berliinissä on nyt takana. Reissun ohjelma oli kovin DDR- ja Berliinin muuri -painotteinen, tuleehan 9.11. kuluneeksi kaksikymmentä vuotta muurin murtumisesta, mutta näimme me toki paljon muutakin. Tässä muutamia paikkoja sekalaisessa järjestyksessä...

Brandenburgin portti, Berliinin tunnetuimpia symboleja, jonka kuva mm. on saksalaisissa 10, 20 ja 50 sentin kolikoissa.

Euroopan tuhottujen juutalaisten muistomerkki koostuu 2711 kivipaasista. Vaikuttava näky. Alapuolella olisi ollut holokaustin historiaa esittelevä tietokeskus, jonne emme tällä kertaa ehtineet.

Saksan historian museo. Valtava museo, jota emme ehtineet kiertää kunnolla ennen sulkemisaikaa.

Hotellimme sijaitsi aivan lähellä Checkpoint Charlieta. Checkpoint Charlie oli yksi Itä- ja Länsi-Berliinin välinen rajanylityspaikka, ja yksi tärkeimpiä kylmän sodan symboleja.

Tämä teksti löytyy niin mukeista kuin T-paidoistakin... Kyltti Checkpoint Charliella.

Bebelplatzilla sijaitsee kirjarovion muistomerkki. Natsimieliset opiskelijajärjestöt polttivat tällä paikalla tuhansia natsien mielestä sopimattomia kirjoja vuonna 1933. Muistomerkki on hieno: maan alla on valkoiseksi maalattu huone täynnä tyhjiä kirjahyllyn hyllyjä. Muistomerkkiin kuuluvassa pronssilevyssä lukee runoilija Heinen sitaatti vuodelta 1821: "Kun poltetaan kirjoja, poltetaan lopulta myös ihmisiä.".

Sodan ja tyrannian uhrien muistomerkki, Neue Wache.

Televisiotorni. Torniin pääsee ylös, ja olinkin ajatellut käydä siellä viimeisenä päivänä, mutta niin oli ajatellut moni muukin, joten jonot olivat liikaa minun sietokyvylleni...

Missä kuljin eilen

Silloin kun muutimme tänne, suunnittelin tekeväni paljon pitkiä kävelyretkiä ympäri kaupunkia ja tutustuvani sillä tavalla kaupunkiin. No, eilen vihdoin tein ensimmäisen retken.

Rambla Catalunya

Lähdin heti aamusta matkaan Rambla Catalunyalta. Oli viileää ja minua paleli ensimmäistä kertaa puoleen vuoteen, mutta ajattelin, että kyllä se aurinko alkaa pian lämmittää. Lämmittihän se, mutta ei ilmeisesti ajoissa, sillä illalla olin kovasti vilustuneen oloinen ja yöllä taisi olla kuumettakin. No joka tapauksessa, käännyin Ramblan päässä Diagonalille ja otin muutamia kuvia Casa de les Punxesista. Rakennusta kutsutaan myös Casa Terradesiksi ja se on valmistunut 1905. Luin jostakin, että arkkitehti Puig i Cadafalch olisi saanut rakennukseen vaikutteita pohjoismaisesta tyylistä.

Casa de les Punxes

Jatkoin matkaa kohti Sagrada Familiaa. Vuosia sitten, ensimmäisellä Barcelonan reissullani kävin siellä, mutta nyt täällä asumisen aikana tämä oli ensimmäinen kerta, kun kävin ihan lähietäisyydellä. Sisälle en mennyt, menen sitten joskus, kun on enemmän aikaa ja vähemmän väkeä. Kuhina kävi sekä lippujonossa että rakennustelineillä.

Sagrada Familia

Alun perin olin suunnitellut meneväni seuraavaksi Encantsin kirppikselle, mutta suunnistinkin kohti Hospital de la Sant Creu i Sant Pauta. Rakennuskompleksi on rakennettu pääasiassa vuosien 1901 ja 1930 välillä, mutta sairaala on perustettu jo 1400-luvulla. Sairaala on edelleen toiminnassa, ja sitä on vastikään laajennettu. Sairaala on UNESCOn maailmanperintökohde. Täällä pulu kakki päälleni...

Hospital de la Sant Creu i Sant Pau

Seuraavaksi kävelin kohti Gracian kaupunginosaa, jossa hypistelin vaatteita ja kenkiä putiikeissa ja mietin, olisiko siellä päin kaupunkia kiva asua. Ja sitten olikin jo aika lähteä kotiin hengähtämään ennen lasten koulusta hakua.

Huomenna lähden kuljeskelemaan Berliiniin, jännää.

Ai niin, sain vihdoin käsiini Westön Missä kuljimme kerran, ja miksi, oi miksi hyvienkin kirjojen pitää loppua! Pitkästä aikaa todella hyvää luettavaa!

Casa Rocamora/Bassegoda

Minusta yksi kauneimpia taloja täällä on Casa Rocamora, toiselta nimeltään Casa Bassegoda Passeig de Gracian alkupäässä, Plaza Catalunyan kupeessa. Tuollainen prinsessalinna.

Säätiedotus

Säitä pitelee! Sortsikelit sen kun jatkuvat, enkä minä pääse ottamaan käyttööni uutta ihanaa syystakkiani. Varvastossut ovat edelleen päivittäisessä käytössä. Lämpötila on ollut päivittäin vähintään 25 astetta, hellettäkin on pukannut.

Lapset käyttävät edelleen koulupuvun sortseja, pitkät housut odottavat viileämpiä kelejä viikattuina kaapissa.

Ilmastointia ei sentään tarvitse pitää päällä, mutta iltaisin laitamme ikkunat auki ja toivomme pientä viilennystä. Ja ulkoa tulee silloin pieniä hyttysiä, jotka tekevät kauhean kutiavia paukaimia. Eräänä aamuna löysin itsestäni 32 hyttysenpistoa, kyllä olikin vaikea olla.

Aamuisin on mukavan viileää, parina aamuna kouluun mennessä olen kiskaissut jo neuletakkia niskaan. Jatkaessani matkaa koululta jumppasalille sen on kyllä jo saanut ottaa pois.

Lämmin syksy siis.

Jostain Bornista. Hikinen sunnuntai-iltapäivä.

Plaza Catalunyalta

Ikkunasta näpätty. Ei ole ruskaa, ainakaan vielä. Liekö tuleekaan...

Ja niitä palmuja...

Parc del Garraf

Tänään oli vapaapäivä, ja koska koko porukka alkoi olla kutakuinkin kunnossa ja raittiin ilman tarpeessa päätimme lähteä jonnekin ihan lähelle ulkoilemaan, kevyesti retkeilemään. Vajaan kolmenkymmenen kilometrin päässä oleva Garrafin luonnonpuisto kuulosti juuri sopivalta. Katsoimme kartasta, että La Pletassa sijaitsee puiston infopiste ja siellä on myös reilun kilometrin mittainen luontopolku. Sinne siis.

En ole todellakaan mikään hortonomi enkä tunne kasveja, mutta onneksi polun varteen oli merkitty mikä kasvi missäkin kasvaa töröttää. Pähkinäpensaita, rosmariinia, mansikkapuita (tämän googletin juuri äsken, olisi pitänyt maistaa), oliivipuita, katajaa... Todella kaunista puistossa oli, ja saimme nyt hyvän yleiskatsauksen puistosta. Tännekin tullaan uudestaan: lyhyen ajomatkan päässä luonnonrauhaa merinäköalalla. Kelpaa.

Puiston informaatiokeskus

Mansikkapuu. Ikinä ennen en ole moista nähnyt.

Rosmariinia

Oliivit olisivat olleet korjuukypsiä. Jätimme kuitenkin poimimatta.