Viime päivät ovat menneet flunssaa parantaen, sohvalla maaten, suomalaisia dekkareita lueskellen, mandariineja ahmien - ja asuntosivuilla surffaten. Moni tuttava täällä on innostunut lähiaikoina asunnon ostoon, ja nyt kun minulla on ollut tätä aikaa olen katsellut myytäviä asuntoja netissä. Ja tällä kertaa jopa ihan vakavissani. Olemme paljon miettineet asiaa ja päätyneet siihen tulokseen, että asunnon ostaminen olisi hyvä vaihtoehto, mikäli sopiva kohde löytyisi. "Ja sitä paitsi kaikki muutkin päätyvät tällaiseen ratkaisuun, eli se ei voi olla huono ajatus..."
Kallistahan se täällä on tuo asunnon osto. Meillä on tietyt kriteerit, joiden pitää täyttyä omassa kodissa: asunnon on oltava vähintään 90 neliötä ja siinä täytyy olla parveke, johon mahtuu edes pieni ruokapöytä. Makuuhuoneita on oltava vähintään kolme, mielellään neljä, koska ainakaan Eixamplessa ei ole yleensä minkäänlaisia varastotiloja, ullakoita tai kellareita.
Sijainti on tärkeä: emme halua vaihtaa lasten koulua ja myös miehen työpaikka pitää ottaa huomioon. Haluamme asua hyvällä ja rauhallisella alueella, mutta emme paikassa, jossa ei voi elää ilman autoa (tässä kaiken keskipisteessä asumisessa on puolensa...). Eixample ja Gracia olisivat ehkä kiinnostavimmat alueet. Asunnon on oltava hyväkuntoinen, emme halua emmekä pysty tekemään perusteellista remonttia. Asunnossa on oltava jotain "spesiaalia", jotain, johon voi rakastua.
Yhdellä sivustolla keskimääräinen neliöhinta koko Barcelonan kaupungin alueella yli 90 neliöisille asunnoille on reilut 4600 euroa. Eixamplessa kaikkien asuntojen keskihinta näyttää olevan 4754 euroa neliöltä, Graciassa noin 4500 euroa. Emme ole käyneet pankissa neuvottelemassa lainoista, mutta tuttujen mukaan alle 350 000 euron ei löydä mitään. Realistinen hintakatto olisi 500 000 euroa, mutta en tiedä antaako pankki tuollaista lainaa, ja että kykenemmekö me sellaisen lainan lyhentämiseen. Todennäköisesti hinta alkaisi nelosella.
Minusta vuokralla asuminen on oikein mukavaa, helppoa ja huoletonta, mutta älyttömän kallista. Nykyisen asunnon kanssa meillä kävi tuuri, sillä vaikka maksammekin paljon, saamme myös rahalle vastinetta. Samalla hinnalla olisimme voineet joutua ottamaan huomattavasti huonomman ja pienemmän asunnon jostain kauempaa. Tykkään tästä valtavasti, mutta eihän tämä omalta tunnu, kun ei voi tauluja napauttaa mihin kohtaan haluaa, eikä voi itse huolehtia vuotavien ikkunoiden korjaamisesta (mikä oikeastaan on ihan kiva).
Jokohan siis uskallan ilmoittaa asunnon metsästyksen alkaneeksi? En ehkä ihan vielä, jatkan ensin hieman tätä hintakartoitusta...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti