Parc del Guinardó

Taas uusi puistolöytö. Parc del Guinardó on kaupunkialueella, mutta paikoitellen tuntuu kuin olisit ihan oikeassa metsässä. Jos ikävä Suomen metsiin yllättää, niin täällä voi ehkä hyvällä mielikuvituksella päästä tunnelmaan. Varsinkin jos sulkee silmänsä kaktuksilta.

Kurkistus parlamenttitaloon

Lauantaisin, sunnuntaisin ja pyhäpäivisin Parlamenttitalossa on avoimet ovet ja sisäänpääsy on ilmainen. Aika hulppea mökki.

Espanjan ehdokas

Ensivaikutelma Espanjan euroviisuehdokkaasta oli, että voi kamala. Mutta nyt vaan laulu on alkanut soida päässä, ja varsinkin jos sulkee silmänsä kammottavalta videolta ja puhtoiselta laulajapojalta voi laulusta ihan tykätä. Ei huono, uskon, että pärjää paremmin kuin Suomen esitys.

Helluntaivapaa

Täällä on tänään vapaapäivä helluntain takia ja aurinkoinen sää houkutteli meidätkin Ciutadellaan kävelylle. Meillä on Suomesta vieraita ja ilmeisesti heistäkin puistossa on kaunista. Minusta ainakin on.

Näillä tarkenee.

Fundació Joan Miró

... Ja pitihän siellä Fundació Joan Miróssa sitten mennä käymään, eivät antaneet lapset periksi. Oli kiva ja kiinnostava museo, kannatti käydä. Sisällä ei saanut ottaa kuvia (no, otin pari ennen kuin vartija tuli heristelemään sormeaan), mutta kattoterassillakin oli muutama hauska veistos. Viisivuotias toimi oppaanamme ja osasikin kertoa aika hyvin Mirón töistä.

Museo sijaitsee Montjuicilla ja sinne pääsee esimerkiksi busseilla 50 (Gran Vialta) ja 55 (Plaza Catalunyalta). Museon ympärillä on upeita puistoja, joissa voi sulatella taide-elämystä. Ja näkymäthän Montjuicilta ovat upeat!

Teemana Miró

Koululla on ollut projektina Joan Mirón taiteeseen tutustuminen ja huomenna me vanhemmat saamme nähdä aiheesta tehdyn taidenäyttelyn. Käsittääkseni lapset ovat tehneet omia versioitaan Mirón kuuluisimmista teoksista. Kotona niitä ainakin on tuherrettu useamman arkin verran.

Kevään mittaan koululaiset ovat käyneet tutustumassa mm. Fundació Joan Miróon ja se teki ainakin meidän tenaviin vaikutuksen. Pitäisi mennä sielläkin käymään. Ihana nähdä, kuinka taide tekee tuollaisiin metrin mittaisiinkin suuren vaikutuksen, kun se vain esitellään hauskasti ja kiinnostavasti. Meillä asuu nyt kaksi pientä Miró-fania (joista toinen on myös armoton Barça-fani, mutta siitä toisella kertaa).

Pari kirjasuositusta

Meillä kävi taannoin vieraita, joiden mukana tulee aina todella hyviä kirjoja. Niin nytkin.

Lyhyesti, kertomatta juonenkäänteitä: Joanne Harrisin Karamellikengät on ihana, jatkoa Pienelle suklaapuodille (juuri sille, jonka filmatisoinnissa on Johnny Depp). Suklaanhimo on taattu tätä lukiessa! Ja myös halua lähteä käymään Pariisissa.

C.J. Sansomin Talvi Madridissa kertoo muutamasta britistä toisen maailmansodan ja Espanjan sisällissodan aikaisessa Madridissa. Kiinnostava vakoojatarina, joka vieläpä loppui kutkuttavasti.

Niin, tutut IRL tietävätkin, että olen intohimoinen lukija, oikea lukutoukka. Olosuhteiden pakosta ja toisaalta myös tietoisesti luen nykyisin paljon vähemmän kuin ennen. Jos uppoan hyvään kirjaan, jää oikea elämä retuperälle, en pysty lopettamaan lukemista ja lopputuloksena on sotkuinen koti, nälkäiset lapset ja hillitön päänsärky. Unohdan syödä, kirja kulkee matkassa joka paikkaan, luen hampaita pestessä, pyykkiä silittäessä, ruokaa laittaessa, kuljen horroksessa... Ei hyvä.

Mutta rakastan kirjoja. En voisi kuvitella elämää ilman lukemista, enkä oikein käsitä ihmisiä, jotka eivät koskaan lue. Kuinka mahtavia tarinoita he menettävätkään!

Ei sitten

Eilen suuntasin rohkeasti verenluovutusbussille tarkoituksena luovuttaa ensimmäistä kertaa elämässäni verta. Mutta eiväthän ne minua huolineet. 11 vuotta sitten sairastin Afrikassa malarian ja enpä sitten saa enää koskaan kokeilla verenluovuttamista. Luulin, että kun kymmenen vuotta on kulunut, niin saisi, mutta kuulemma ei. Menkää te muut sitten minun puolestani.

Pulujen aamukylpy

Voitonjuhlaa ja sunnuntailounas

Kuvitelkaapa , että kymmenen tuhatta ihmistä tulisi ikkunanne alle laulamaan ja ampumaan raketteja. Ja että voisit olla varma, että ne iloiset ihmiset eivät häivy siitä ikkunan alta ennen aamuviittä. Lisäksi rock-bändi soittaa noin 50 metrin päässä makuuhuoneen ikkunastasi. Barça siis voitti juuri ja juuri nyt olen erittäin "onnellinen", että asumme aivan keskustassa ja saamme tahtomattamme osallistua tähän juhlahumuun. No, teen tämän yön työhakemuksia ja muutama Lostin jakso on rästissä, joten eiköhän tästäkin yöstä selvitä. Nukkuminen nyt on muutenkin yliarvostettua. Jos ei olisi lapsia niin lähtisimme itsekin hillumaan kaduille, mutta nyt pysytään kotona, juodaan teetä ja toivotaan, ettei Nukkumatti aivan pelästy tätä menoa.

Tänään oli oikein mukava päivä. Meillä oli kaksi kaveriperhettä lounastamassa. Edustetut maat tänään olivat Englanti, Irlanti, Yhdysvallat ja Ranska sekä tietysti me umpisuomalaiset juntturat. Mies oli pääkokki ja tarjoili meille alkuruoksi suppilovahverokeittoa ja pääruoaksi rieslingkalaa. Minä väänsin tortun, suklaamansikkasellaisen. Olin ajatellut räpsiväni kuvia kauniista Provence-henkisestä kattauksestani ja muutenkin iloisesta tunnelmasta, mutta oli niin hauskaa, että muistin kameran vasta siinä vaiheessa, kun oli digestiivin aika. No, ensi kerralla. Illalla kävimme vielä leikkipuistossa ja viemässä ison kassin vaatekeräykseen.

Mutta voi jeesus tuota meteliä! Ihmiset, huomenna on työpäivä!! Menkää nukkumaan!

Kesän eka retki

Patikkakausi on avattu! Tai ainakin yritetty avata, sade keskeytti matkanteon, mutta ehdimme me kolmisen tuntia taivaltaa. Tosin rehellisyyden nimissä on sanottava, että suurin osa ajasta meni eväiden syöntiin ja vanhan rauniokaupungin tutkimiseen.

Retkikohteena oli Puig Castellar, vanhan iberialaisen kylän rauniot, jotka sijaitsevat vain 10 kilometrin päässä parkkipaikaltamme, Santa Coloma de Gramanetissa. Alue on noin 5000 neliömetrin suuruinen ja sitä asuttivat aikoinaan Laietanit, kansa joka asui Barcelonan alueella ennen roomalaisten tuloa, noin 600-200 vuotta eKr. Alueella on noin 30 rakennuksen rauniot, ja netistä löysin tiedon, että kylässä olisi ollut reilut 300 asukasta. Hienot maisemat!

Kesälle meillä on suuria retkeilysuunnitelmia. Nuorimmainenkin, kolmevuotias, jaksaa kävellä jo monta kilometriä, jos mennään rauhallista tahtia ja tutkitaan kaikki matkan varrella vastaan tulevat ötökät ja oudot kivet. Ja pienimmän ehdoillahan retket tapahtuvat, sellaista hidasta tallustelua leveillä poluilla se on, mutta kivaa ulkoilu on silloinkin. Jopa kivempaa kuin se hiki päässä rakot kantapäissä tarpominen kärpäsiä syljeskellen, sellaistakin olemme joskus ennen lapsia harrastaneet!

Ja ne suunnitelmat. Olemme varanneet kesälle pariksi viikoksi talon Ranskan Pyreneiltä keskeltä ei-mitään, kauniin luonnon keskeltä. Lisäksi tarkoitus olisi kävellä reittikirjamme kaikki reitit tämän kesän aikana. Olemme tuon opuksen napanneet mukaan jostain luontokeskuksesta ja siinä on kivasti retkeilyreittejä Barcelonan alueen luonnonpuistoista. Reittejä on kirjassa 22, mutta niitähän pystyy varioimaan miten haluaa. Usean reitin olemme jo kävelleet läpi ja jos kesä vain on aurinkoinen, saamme kirjan varmasti käytyä läpi. Ja toiveissa todellakin on, että kesä pian alkaisi kunnolla, täällä ei todellakaan nautita samoista lämpöasteista kuin Suomessa!

Ja pieni kysymys loppuun: tietääkö kukaan täällä asuva, että onko täällä paljon punkkeja? Ranskassa oli itsestäänselvä, että retken jälkeen tehtiin punkkitarkastus ja aina niitä pirulaisia löytyi. Kuinka on täällä, kuinka tarkkaan pitää tutkia hiukset, taipeet, varpaanvälit...?

Patito Feo ja muuta huumaa

Barcelonassa on ollut tänään aivan tavallinen arkipäivä, eikä helatorstaista kukaan kaveri ollut koskaan kuullutkaan. Miehellä oli kuitenkin vapaapäivä ja vietimme sen niinkin rattoisasti kuin käymällä IKEAssa. Saimme hankittua muutaman puuttuvan jutun ja lisäksi täydennystä ruokakaappiin. Reissu oli niin raskas, että kotona otimme reilumman mittaiset päiväunet ja niinhän siinä kävi, että päikkäreiden jälkeen oli entistä väsyneempi olo. Onneksi oli salmiakkikaloja piristämässä.

Mietin tuossa, että millaistahan se on sitten kymmenen vuoden päästä tuo kaveriralli ja musiikin huudattaminen. On ihanaa olla suositun viisivuotiaan tytön äiti, mutta jatkuva mankuminen, että "saanko mennä leikkimään, saako joku tulla meille leikkimään?" on hieman rasittavaa. Tänään oli jälleen yksi kaveri kylässä ja Patito Feon musiikit pauhasivat täysillä ja tytöt treenasivat tanssikoreografioita.

Niin, Patito Feo. Käsittääkseni se on samantyyppinen sarja kuin Ugly Betty tai High School Musical, mutta suunnattu nuoremmille (korjatkaa, jos olen väärässä, en ole sitä koskaan katsonut) ja se on ainakin tuossa meidän koulussamme valtava hitti. Jopa pojilla näin tänään Patito Feo postikortteja, ne on jotain keräilyjuttuja.

Sarja tulee joka arki-ilta, mutta meillä ollaan siihen aikaan jo nukkumassa, joten tyttö on saanut tutustua sarjaan vain Youtuben välityksellä. Pitäähän hänenkin tietää, mistä siellä koulussa vaahdotaan. Samoin tämä kaveri, joka oli tänään leikkimässä, ei ole koskaan nähnyt ohjelmaa, mutta kummasti vaan sana leviää ja molemmat tiesivät laulujen sanat ja tanssikuviot. Pikkupimut. (sivuhuomatuksena: Hannah Montanan kanssa oli sama juttu: kauheasti kiinnosti tietää, että mikä juttu se on, kun kaverit niin kovasti koulussa siitä intoilevat. Yhden nähdyn jakson jälkeen mielenkiinto lopahti, oli kuulemma tylsä. Patito Feosta on katsottu vain musiikkivideoita, ja voi vitsi ne on mahtavia :)!!)

Loma ilman lapsia

Kävimme kuulkaa viikonloppuna miehen kanssa hanimuunilla! Ihan kahdestaan, ilman lapsia, yhden yön reissussa Costa Bravalla. Olimme varanneet huoneen viiden tähden Spa-hotellista, ja ohjelmassa oli silkkaa lepäilyä ja rentoa olemista. Vähän sellaista parisuhteen parantelua ja kuhertelua.

Kohde ei osunut ihan nappiin, Lloret de Mar osoittautui aikamoiseksi turistihelvetiksi. Onneksi vielä ei ole sesonki, eikä meillä ollut muutenkaan tarkoitus pyöriä kaupungilla. Hotelli ei ollut ihan keskustassa, joten juhlintaa ei tarvinut kuunnella yötä myöten. Katalaanikaverit tiesivätkin tänään kertoa, että kohde oli huonoin mahdollinen Costa Bravalta. No jaa, ei se nyt niin huono ollut, ihan siistiä siellä ainakin näin off-seasonina oli, siitäkin huolimatta, että siellä näkyi useampi seurue juhlivia formulafaneja.

Kuvassa näkyvällä terassilla paistattelimme päivää ja saatoimme ottaa jokusen cava-lasillisen. Varsinainen hiekkaranta on tuolla niemen takana.

Kalastajan vaimo -monumentti.

Päivän asu lauantailta. Sunnuntaina asuna oli hotellin logolla varustettu kylpytakki ja sandaalit, kävimme siis kylpylän puolella saunomassa ja uimassa. Viimeksi olikin tullut saunottua jouluna, ravasin innoissani turkkilaisen ja suomalaisen saunan väliä, käyden välillä uima-altaassa tai porealtaassa. Olisin saanut vielä äitienpäivälahjaksi jonkun hoidon tai hieronnan, mutta kyllä tässä oli näinkin ihan riittävästi.

Lounaalla kävimme lauantaina kivassa tapas-paikassa. Kuvassa minun alkupalani, mustekalapalaset. Illallisella kävimme japanilaisessa ravintolassa, jossa olimme ainoat asiakkaat. Jalkapallomatsi kuulemma syynä, pelin jälkeen oli pöytävarauksia. Saimme ainakin hyvää palvelua ja ruoka oli mielettömän hyvää!

Rantabulevardia. Kaupunki oli täynnä turistikojuja, discoja ja halvan kaljan paikkoja. Todennäköisesti hyvä biletyspaikka, mutta tuskin tulee toiste mentyä.

Ja lopuksi muutama sekalainen otos:

Joutsenlampi

Äitienpäivän kunniaksi kävimme 5v-n kanssa katsomassa Moskovan Baletin Joutsenlammen. Tyttö tuijotti esitystä lumoutuneena reilut kaksi tuntia ja tänä aamuna olimme myöhästyä koulusta, kun aamulla piti katsoa Youtubesta näytteitä ballerinojen taidoista. Upea esitys, täydellinen päätös hienolle viikonlopulle (siitä lisää kohta)!

Baletissa ei saanut ottaa valitettavasti kuvia, mutta tässä "päivän asut". Kuva on otettu aivan siskoani ajatellen, joka FBssä kuittaili mannekiinin hommista :). Tytön asuun kuului myös syntymäpäivälahjaksi saatu ballerinalaukku sekä ballerinanuttura.

Potkupalloilija tuli taloon!

Barcan pelaaja Pedro, joka teki eilen maalin Tenerifeä vastaan oli tänään kuvaamassa Niken mainosta naapurissamme. Siis ihan tässä samassa talossa, ties vaikka törmäsimme ovella, kun tuossa edestakaisin kuljin kotiin ja kaupungille. Vaikka enköhän minä tämän näköisen miehen olisi huomannut... Ihmettelin kyllä päivällä, kun rappukäytävässä ravattiin normaalia enemmän ja ovet kävivät. Julkkis talossa.

Ovivahtimme, armoton Barca-fani, oli liekeissä. Hän oli päässyt samaan kuvaan Pedron kanssa ja saanut kännykälläänkin ottaa kuvia futarista ja mallitytöistä. Pedro oli kuulemma ollut tosi kiva heppu, hyvällä tuulella ja kova vitsailemaan. Porterolla oli kännykässään monta yhteiskuvaa Barcan pelaajien kanssa, tunnistin ainoastaan Messin. Kuulemma tässä meidän kulmilla pyörii paljon palloilijoita ja portsari, puhelias kaveri kun on, on mennyt usein onnittelemaan hyvin menneestä matsista ja saanut samalla yhteiskuvan.

Pitäisi varmaan alkaa hieman paneutua tuohon potkupallon maailmaan, kun lähes päivittäin joku ottaa sen puheeksi!

Freixenet'n cavatilalla

Jos viinitilavierailu kiinnostaa Barcelonan lomalla on Freixenetin cava-tila todennäköisesti vaivattomin saavuttaa. Sinne tekee helposti päiväretken lyhyemmälläkin lomalla.

Placa Catalunyalta lähtee Renfe-juna R4 puolen tunnin välein Vilafranca del Penedés/Sant Vicenc de Calders suuntaan. Menopaluu maksaa noin 7 euroa, ja lipun voi ostaa asemalta. Matka kestää vajaan tunnin. Jää Sant Sadurni d'Anoian asemalle, ja viinitila on heti aseman vieressä. Kierros pitää varata etukäteen ja se onnistuu helposti tilan nettisivuilla klik.

Kierros alkaa elokuvalla Freixenet'n historiasta ja sen jälkeen pääsee tutustumaan viinin valmistukseen oppaan johdolla. Opimme cavan valmistuksen eri vaiheet ja näimme konkreettisesti viinin pullotusta ja monenmoista muuta. Kierroksen lopussa saimme maistella lasilliset Cordon Negro Brut'a ja sitten olikin shoppailun aika.

Innostuin hieman junamatkailusta. Kuinka edullista ja vaivatonta se onkaan! Hmm, taidankin alkaa harrastaa kotiseutumatkailua enemmänkin, nyt kun ei töitäkään ole tiedossa ja vapaa-aikaa häiritsemässä...

Jokunen tuliainen

Ravintolasuositus: Ikibana

Tuttavamme omistaa ravintolan Passeig Picassolla, Ciutadellan vieressä, aivan eläinpuiston lähellä. Vappulounas nautittiin puistokävelyn ja soutelun jälkeen täällä, ja kyllä kannatti.

Ikibana yhdistelee japanilaista ja brasilialaista ruokakulttuuria siinä loistavasti onnistuen. Alkuruoksi otin salaatin (Shojin Sarada) ja pääruoksi söin elämäni parhaimpia makeja (Hot Geisha Philadelphia Roll). Miehen alkupalaksi valitsema kasvistempura oli ilmeisen hyvää, vaikka näyttikin aika jännältä. Pääruoaksi hän valitsi Kobe Burgerin, joka on tehty wagyu-häränlihasta. Kobe-härät elävät stressittömässä ympäristössä, saavat säännöllistä hierontaa, kuuntelevat musiikkia ja niiden ruokaa terästetään mm. oluella. Onnellisia eläimiä siis, ja lihaa pidetäänkin yhtenä maailman parhaimmista. Myös vieraidemme annokset näyttivät nameilta. Jälkiruoat jätimme tällä kertaa väliin, piti jättää tilaa karkkikauppavierailulle ;).

Illaksi kuulemma kannattaa tehdä pöytävaraus, päivällä yleensä pääsee syömään ilman varaustakin. Ja osoite on siis Passeig Picasso 32.

Tänään kävimme sitten syömässä Navarrassa, jossa olemme käyneet ennenkin, ja johon olemme olleet kovasti tyytyväisiä. Tähän saakka. Tämänpäiväinen kokemus oli surkea. Kala-annokset olivat ihan ok, tosin pienemmät ja vaatimattomammat kuin edellisillä kerroilla, mutta pihvit oli todella surkeat. Ylikypsät, sitkeät ja mauttomat. Emme mene enää toiste.

Vuosi

Kulunut vuosi Barcelonassa on mennyt nopeasti. Monenlaiseen olemme ehtineet ja osasta olen tännekin kirjoittanut, mutta paljon on vielä näkemättä. Aivan mahtava vuosi on ollut tämä, toivottavasti tulevat vuodet ovat yhtä tapahtumarikkaita ja hauskoja!

Saimme eilen Suomesta vieraita ja kävimme tänään heidän kanssaan kaupungilla katsomassa "vappukulkueita", Ciutadellassa soutelemassa ja tuttavan ravintolassa syömässä. Tapasin myös erästä tanskalaista ystävääni, joka oli Barnassa pikavisiitillä. Pääsisimmeköhän vielä illalla cava-lasilliselle kaupungille...

Ramblan kukkatarjontaa

"Vappuhulinaa"

Ja kuka se sieltä katselee kaupungin vilinää?

Espanjan opettajani kehui tätä karkkikauppaa, ja opettajathan ovat tunnetusti aina oikeassa.

Ei ihan uusinta asuntokantaa

Passeig Picassoa

Tarkka minuuttiaikataulu

Ciutadellaa

Näillä mentiin.