torstai 11. marraskuuta 2010

Kurkistus kaappiin, osa 1.

Kaitaliina haastoi avaamaan keittiönkaapit. Lähes kaksi vuotta sitten tein samantyyppisen postauksen ja olipa hassua kaivaa se arkistoista ja lukea uudelleen. Kyllä meillä on ruokavalio muuttunut tänne Espanjaan muuton jälkeen... Ainakin se hyppäsi silmille, että vaikka kuinka mainostan, että emme syö eineksiä, niin tuon tekstin perusteella vaikuttaa, että kyllä niitä kului! Muuta oikein kaapissa ollutkaan! Ja muutenkin söimme ilmeisen epäterveellisesti, tosin tuo oli erikoisviikolla tehty, kun oli synttäriä ja muuta. Ja niin, minähän olin silloin töissä, joten söimme "oikean ruoan" kodin ulkopuolella. Mutjoo, on muuttunut kyllä kaapin sisältö!

Tässä siis postaus uudestaan. Tällaista meillä oli kaksi vuotta sitten Ranskassa. Kunhan saan räpsittyä kuvia meidän nykyisestä ruokakomerostamme laitan Kurkistus kaappin, osa 2 luettavaksenne myös :). 

Ai niin, pikkuisen olen sensuroinut tekstiä, poistanut nimiä ja muuta. Yksityisyysseikat, you know...

29.11.2008 - 21:47
Lapset ovat nukkumassa, ja nyt kun tässä tietokoneella kuitenkin istun, laitanpa näitä vanhoja kuvia näytille. Marraskuun alussa suunnittelin postaavani meidän keittiökaappiemme sisällöstä. Miksi? No sitä en muista, mutta nyt kun kerran kuvat on otettu, niin katsotaan, jos jotain juttua syntyisi...

Ensinnäkin, meillä syödään melko tavallista kotiruokaa. Minua ei ruoanlaitto kauheasti kiinnosta, mies kokkailee viikonloppuisin. Viikolla iltaruoat ovat pitkälti tyyliin kalapuikkoja, jauhelihakastiketta, kevätkääryleitä ja "mättöä", eli mitä nyt kaapista sattuu löytymään. Erikoisruokavaliot määräävät jonkin verran meidän ruokaostoksia, sillä minä en syö gluteenia ja nuorimmainen ei juo lehmänmaitoa eikä syö kananmunaa.

Kurkistus kuiva-ainekaappiin... Kaapistamme löytyy aina valmista tomaattisosetta, pestoa, suklaata, riisikakkuja, joita käytän leivän tilalla, maissipastaa ja teetä. Alla olevan kuvan peston toimme Italiasta, muuten ostan ruoat aina ihan tavallisesta marketista. Emme siis käytä lihakauppoja, juustokauppoja tai muita erikoisliikkeitä, leipomoa lukuunottamatta. Intermarche on lähin kauppa, ja siellä meidän perhe tyhjentää tilinsä.

Kuvassa on siis vasemmalta Edin (vähän niin kuin Lidl) tomaattisosetta, takana taitaa pilkistää ananaspurkki ja sen takana on pari valmiskeittopurkkia. Sauce Napolitaine on ostettu joskus hätävaraksi, emme kovin usein osta valmiskastikkeita, koska ne eivät maistu hyvälle ja niissä on monesti sitä gluteenia. Valkoiset pavut on varattu englantilaiseen aamiaiseen, jonka mies väsäsi eräs sunnuntaiaamu. Pesto on siis Italiasta, tonnikalapurkki on miehen. Oikeassa reunassa kurkkii maissipurkkeja, joita niitäkin meillä on melkein aina ja takana on vehnäjauhopussi, ihan vain varalta.


Ylähyllyllä teevarastoa. Kaverini täällä kotikylässämme myy hyviä rooibos-teitä (tee-teitä?), mutta niitä ei näy kuvassa, vaikka meillä niitä yleensä on. Seuraavalla hyllyllä on iso vihreä rasia täynnä rusinoita, lapset rakastavat niitä. Sitten siellä näyttäisi olevan tavallista Maizenaa sekä Maizena-suurustetta, Suomesta tuotua Helmi-puuroa, kaakaojauhetta leivontaan, sokeria, hunajaa, röstiä ja valmisjauhetta Creme Bruleen tekoon. Seuraavalla hyllyllä on herkkuja, koska nuorimmaisen synttärit olivat seuraavana päivänä. On keksiä ja suolatikkuja. Yksinäinen pillimehukin siellä näyttäisi pyörivän. Riisikakut ovat minun, mutta lapset vohkivat niitä aina kun silmä välttää. Syököön pois. Alhaalla on pastat, gluteenittomat ja tavalliset iloisessa sekamelskassa.

Jääkaappi ammottaa tyhjyyttään, koska seuraavana päivänä oli tarkoitus käydä kaupassa. Synttäreiden vuoksi siellä on limpparia, jota meillä ei muuten monesti ole. Ja kakkupohjakin siellä on kostumassa. Ylähyllyllä on hillot. Lapset syövät puuronsa joko mansikkahillon tai kanelin ja sokerin kanssa. Minä laitan puuroni päälle persikka- tai omenasosetta tai voita. Mies ei puuroa syö. Ylähyllyllä on myös kahvinporot, ne pitää säilyttää viileässä. Seuraavalla hyllyllä on juustot, joita meillä kuluu paljon. Esikoinen ei tykkää muista juustoista kuin Kiristä, joka on sellaista tuorejuustoa. Nuorimmainenkin välillä nirsoilee juustojen kanssa, mutta me aikuiset kyllä popsimme juustot menemään. Samalla hyllyllä on myös miehen ällöttävä lihaklöntti, jonka hän keitti ja söi pois. Sitten seuraavalla hyllyllä onkin se kakkupohja. Seuraavalla hyllyllä on kahta sorttia soijajugurttia nuorimmaiselle, kanamunia ja yksinäinen omenakompottipurkki. Ja alimmalla voita, esikoisen jugurtteja, pienimmäisen maidonjämät ja kalkkunaa. Ostamme lihan aina marinoimattomana, täältä kun ei käsiteltyjä lihapaloja oikein saa.

Ja mitäs meillä tässä... Auringonkukkaöljyä, sushi-etikkaa, oliiviöljyä, pippuria ja suolaa. Takana etikoita, itse kuivattua minttua ja rosmariinia sekä soijakastiketta. Nämä seistä töröttävät tuossa kaasulieden vieressä.

Tomaatteja, kurkkua ja hedelmiä meillä on aina.

Syömme edelleen varsin suomalaisittain, paitsi perunaa emme syö kovin usein. Sen sijasta syömme paljon riisiä. Leipää syömme vähemmän kuin Suomessa, emmekä koskaan pakasta leipää. Leipä syödään ostopäivänä. Eineksiä käytämme aika vähän, lapset tykkäävät nakeista ja kalapuikoista. Eineksien käytön vähyys johtuu myös näistä meidän ruoka-ainerajoitteista.

Mausteista ja mehu-vesi-maitokaapista ei ole kuvia. Juomaveden ostamme pullossa, koska tässä vanhassa talossa vesi maistuu joskus oudolta. Maidon ostamme sellaisina iskukuumennettuina vai mitä ne on, säilyvät siis lämpimässä viikkotolkulla. Esikoinen on meillä ainoa, joka juo lehmänmaitoa sellaisenaan ja hän on tottunut tuollaisen maidon makuun. Muuten maitoa kyllä kuluu paljon puuroihin ja muuhun. Mehut ostan tuoremehuina, joskus harvoin kesäaikaan ostan tiivistemehuja. Parasta tuoremehua on rypälemehu, nam.

Viikonloppuisin meillä on aina ruoan kanssa viiniä. Muuten ruokajuomana on vesi tai mehu,lapset saattavat juoda maitoa.

Ja millaisia ruokia me sitten syömme? Tänään oli makaroni-jauhelihamättöä, huomenna kermaperunoita ja kalkkunaa. Tavallisia juttuja siis. Ikinä emme ole vielä tehneet kotona etanoita tai sammakonreisiä, mutta mikäpä estäisi kokeilemasta. Tai no ehkä mies estäisi, hän ei oikein ymmärrä noita herkkuja. Minä tykkään. Sushia olemme tehneet jonkin kerran.

Ja ruokailurytmikin on ihan tavallinen: aamulla aamupala, lounas klo 12 ja iltaruoka seitsemän aikoihin. Välillä muutamia välipaloja.

Suomesta tuomme yleensä tummia gluteenittomia jauhoja, mausteseoksia (esim. sitruunapippuri ja aromisuola), dippijauheita, salmiakkia, poroa, hillahilloa... Emme loppujen lopuksi enää oikein kaipaa Suomesta mitään. Tai siis kaipaamme toki, mutta voimme elää ilmankin. On mukava sitten Suomessa kunnolla porsastella ja syöpötellä kaikilla herkuilla, joita ei täältä saa!

Tylsä postaus, mutta tulipahan tehtyä!

Ei kommentteja: