Aamusta iltaan

Aamulla on kotiovi suljettava viimeistään viisi yli kahdeksan. Metromatka ja reipas kävely koululle, jonne lapset jäävät puoleksi tunniksi lukemaan kirjoja ennen kuin koulupäivä virallisesti alkaa. Kävelen kaupungin halki, vesisateellakin. Bussillakin pääsisi, mutta tämä on ainoa mahdollisuus harrastaa liikuntaa arkipäivinä. On myös mukava olla vaan, puhumatta kenenkään kanssa.

Yritän olla töissä hieman ennen yhdeksää, jotta ehdin lukea uutiset ja kuulumiset FB-stä ennen kuin avaan työpostit. Hieman ennen puoli yhtätoista alkaa viestittely: kahville? Menemme joka päivä samaan kahvilaan, jossa meidät tunnetaan. Tänään join kahvini nopeasti, sillä vesipullo pääsi töissä tyhjenemään ja minun piti ehtiä markettiin ostamaan lisää vettä. Ostin omenoitakin samalla. Viimeiset hetket 20 minuutin tauostani käytin siihen, että näytin naamaani auringolle. Se on alkanut jo lämmittää, kevät tulee!

Sitten vaan töitä, miitinkejä ja puheluja. Kahden maissa syön nopeasti evääni tietokoneen ääressä. En jaksa koskaan lähteä puolen tunnin takia mihinkään kauemmas syömään. Samalla luen uutisia ja hoitelen omia asioitani. Käväisin myös pankkiautomaatilla viereisessä korttelissa ja kävelin hitaasti, että edes vähän saisin raitista ilmaa.

Ja sitten pitääkin sinnitellä vielä kuuteen asti. Teetä kuluu. Kuudelta kone kiinni ja koululle. Lapsilla on harrastuksia koululla, koska emme ehdi hakemaan heitä viideltä. Puoli seitsemältä nappaan siis lapset mukaani ja kotona olemme seitsemältä. Lapsilla on 11 tunnin koulupäivä takana. Ruoka, läksyt, iltapesut ja nukkumaan. Yhdeksältä pitäisi olla valot sammuksissa lastenhuoneissa. Hetki aikaa purkaa pyykkivuorta ja tehdä kotihommia. Tai katsoa telkkaria ja surffata netissä. Kymmeneltä olen jo ihan valmis nukkumaan.

Normipäivä.

Just highlighting the importance of the coffee breaks.